Jos matkustat Phnom Penhiin yksi pakollinen vierailu on käydä Choeung Ekin kuoleman kentillä tutustumassa Kambodzan traagisen historian tapahtumiin. Toinen yhtä tärkeä nähtävyys on S21 museo, jossa me emme ehtineet käydä, mutta jos on enemmän aikaa niin kannattaa ehdottomasti mennä.
Sisällysluettelo
Vähän Kambodzan historian taustaa
Kambodza on tunnettu maa ensisijaisesti sen murheellisista tapahtumista ja Angkor Watin temppeleiden vuoksi. Pol Pot hallitsi maata vuosien 1975-79 välisenä aikana. Khmer Rougen diktatuurin aikana on arvioitu, että silloin tuhottiin yli puolitoista miljoona kambodzalaista eli noin neljäsosa väestöstä. Alkuun, kun khmerit tulivat Phnom Penhin, heidät vastaanotettiin vapauttajina ja kaikki toivoivat, että he toisivat rauhaa. Väestö kärsi siihen aikaan sotilasdiktatuurista, Vietnamin hyökkäyksistä ja Yhdysvaltojen pommituksista. Mutta sen sijaan, että Khmerit olisivat tuoneet rauhan, he aloittivat radikaalin kommunismin.
Khmer sotilaista suurin osa oli nuoria poikia, jotka noudattivat sääntöjä ja he alkoivat heti tappamaan kaikkia ulkomaalaisia ja sulkivat maanrajat. Saman aikaan he pakottivat väestöä siirtymään Phnom Penhistä maalle, sillä syyllä, että heitä uudelleen koulutettaisiin. Tämän sijaan väestö pakotettiin tekemään maataloustöitä. Sillä aikaa khmerit tappoivat entisiä virkamiehiä, opettajia ja kaikkia, joilla oli jonkinlainen koulutus. Työ maalla oli todella raskasta ja moni kuoli nälkään tai sairauteen, koska he saivat vain kaksi pientä riisiannosta päivässä. Joka päivä maalle tuli lisää kuorma-autoja täynnä ihmisiä silmät peitettyinä. Myöhemmin khmerit alkoivat tappamaan myös heitä kaikenlaisilla maaesineillä ja jopa palmun oksilla, jotka toimivat kuin veitset.
Totuus oli kuitenkin, että heidät siirrettiin kuoleman kentille tapettaviksi, joita oli yli 300 ympäri Kambdzaa. Choueng Ek on tunnetuin Phonm Penh pääkaupunkiseudulla, jota tänä päivänä voi vierailla.
Meno Phnom Phenistä Killing Fieldsiin
Saavuimme Phnom Penhiin päivällä noin klo 13.30 aikaan Saigonista. Vastassa bussiasemalla oli joukko tuk-tuk kuskeja, jotka yrittivät saada meidät kyytiinsä kysymällä mihin hotelliin olemme menossa, mikä oli hieman ärsyttävää tässä vaiheessa, kun emme voineet rauhassa miettiä suunnitelmaamme. Meillä ei nimittäin ollut hotellia varattuna, koska lähdimme Phnom Phenistä samana iltana. Hoksasimme mennä bussiaseman sisälle rauhoittumaan hetkeksi, jonne kuskit eivät seuranneet perässä. Mietimme siellä paljon tuk-tuk mahdollisesti maksaa Choeung Ekin kuolemiin kentille ja paljon voisimme tinkiä hinnasta. Matka bussiasemalta alueelle on nimittäin noin 17 kilometriä pitkä.
Lähdimme ulos pääovesta ja vastaan tuli taas yksi kuski. Hän suostui viemään meidät sinne ja takaisin noin 15 dollarin hinnalla. Hän osoittautuikin tosi mukavaksi tyypiksi, joka mielellään näytti meille samalla rahalla kaupungin muita nähtävyyksiä. Laitoimme rinkat mopon kyytiin ja me istuimme taakse. Jännitimme, että pysyykö rinkat kyydissä, sillä edessä ei ollut kaidetta lainkaan. Tuk-tukin kyydissä oli kyllä kiva mennä, kun saimme samalla viilennystä kuumuudesta sekä katsoimme kaupungin vilinää. Matka kesti noin 30 min. Kun olimme perillä, taksi jäi meitä odottamaan. Kuski sanoi, että voimme jättää laukut kyytiin, että hän vahtii niitä, muttei me uskallettu, joten otimme rinkat selkään.
Choeung Ek on tunnettu myös nimellä The Killing fields. Tämä nimitys tulee samannimisestä leffasta, joka toi esille kaikki joukkomurhat, joita Pol Pot johti.
Kuoleman kentällä eli Killing Fieldsissa
Kun saavuimme alueelle meille tuli jo heti vaikea olo. Pääportissa on iso betonikyltti jossa lukee Choeung Ek Genocidal center. Samasta portista ostimme liput, jotka maksoivat 6 dollaria sisältäen audio-opas kuulokkeet, jota kautta kerrottiin historiasta ja eri kohtien tapahtumista.
Pitkin aluetta on erilaisia kylttejä, joihin on kirjoitettu erilaisia tietoja, miten tämä alue oli rakennettu ja mitä siinä kohdassa oli tapahtunut. Sitä mukaa, kun etenimme reitillä niin vastaan tuli joukkohautoja, joissa on vielä näkyvillä luunpaloja ja vaatteiden jäämiä. Niitä nousee yhä edelleen maanpinnoille, kun kovat vesisateet iskevät. Suurin osa luista, hampaista ja vaatteista on kerätty ja niitä säilytetään eri lasiuurnissa, jotka ovat asetettu buddhalaisten pagodien alle.
Yksi järkyttävimmistä kohteista on nimeltään tuhoamispuu, jossa tapettiin lapsia hakkaamalla heidän päitä tätä puuta vasten omien äitiensä silmien edessä. Yhdessä toisessa puussa oli ripustettuna isoja kaiuttimia, joista soitettiin sotilasmusiikkia niin kovaa, ettei tapettavien ihmisten huudot kuuluneet ympärille.
Alue on täynnä eri kohtia, joissa ääniopas pyytää sinua pysähtymään, ja jonka jälkeen audio kertoo minkälaista kambodzalaisten elämä oli Choung Ekissä. Jotkut selvisivät elossa muutamia päivä ja osa vain tunteja.
Choung Ek monumentti ja museo
Reitin lopussa tulee vastaan Choung Ek memorial monumentti, joka on buddhalainen stupa (rakennustyypin nimi). Sen sisälle on pinottu korkeaksi riviksi 5000 kpl ihmisten pääkalloja, joissa osassa näkyi iskun jäljiltä reikiä ja murtumia. Osalla kalloista oli vielä hampaita jäljellä. Nämä kallot ovat luokiteltu iän ja sukupuolen mukaan. Järkyttyvintä oli nähdä joukossa myös lasten pääkalloja. Stupan sisällä on myös esillä eri aseita, joilla Khemerit tappoivat sekä ihmisten reisiluita.
Kierroksen lopuksi kävimme Choeung Ek museossa, jossa on valokuvia vangituista henkilöistä, sotilaiden vaatteita ja heidän tappovälineitään. Kokonaisuudessaan alue on hyvin koskettava ja saa miettimään miten ihmiset pystyvät tällaisiin tekoihin. Siellä olisi voinut viettää aikaa enemmänkin, mutta me halusimme vielä ehtiä nähdä loppupäivästä Phnom Phenin keskustaa, sillä meillä oli samana iltana vielä lähtö Siem Reapia kohti. Olimme kuoleman kentillä noin kaksi tuntia.
Kun menimme takaisin taksimme luo, siellähän se kuski nukkui päiväunia, kuten arvelimme. Taksin vieressä pyöri pikkutyttö uteliaana. Jos olisimme jättäneet rinkat mopon kyytiin, niin sieltä olisi voinut jotain hävitä kuskin nukkuessa. Mutta olimme kyllä ihan hikisiä ja väsyneitä rinkan painosta. Paluumatka tuntui ihanalta, kun ilmavirta viilensi meitä.
